Kohdekohtaiset ohjeet
Torjuntatapa ja tarvittavat valmistelut riippuvat aina tuholaisesta ja kohteesta. Saat meiltä selkeät ohjeet ennen työn aloittamista.
Löydät tältä sivulta vastauksia yleisimpiin kysymyksiin tuholaistorjunnasta. Jos et löydä etsimääsi vastausta, ota yhteyttä. Autamme mielellämme.

Tilanne arvioidaan heti yhteydenoton jälkeen. Kiireelliset tapaukset, kuten ampiaispesät, laajat sisätilojen tuholaisesiintymät tai muut turvallisuuteen vaikuttavat tilanteet, pyritään hoitamaan mahdollisimman nopeasti.
Kyllä. Käytettävä torjuntamenetelmä valitaan aina kohteen, tuholaislajin ja turvallisuusnäkökohtien perusteella. Tarvittaessa annamme selkeät ohjeet ennen käsittelyä ja sen jälkeen.
Se riippuu tuholaislajista, esiintymän laajuudesta ja kohteesta. Osa ongelmista ratkeaa yhdellä käynnillä, kun taas esimerkiksi luteiden tai torakoiden torjunta voi vaatia useampia käsittelyjä ja seurantaa.
Kyllä. Jos tuholaisten pääsyä sisälle tai niiden ravinnonlähdettä ei poisteta, ongelma voi uusiutua. Tarvittaessa annamme myös ohjeita uusiutumisen ehkäisemiseksi.
Se riippuu käytettävästä torjuntamenetelmästä. Useimmissa tapauksissa asuminen voi jatkua normaalisti, mutta annamme aina kohdekohtaiset ohjeet ennen käsittelyä.
Lemmikit huomioidaan aina torjuntaa suunniteltaessa. Tarvittaessa annamme ohjeet siitä, milloin lemmikit voidaan pitää poissa käsiteltävältä alueelta ja milloin sinne voi palata turvallisesti.
Monet pienet ongelmat voidaan ratkaista itse, mutta väärät torjuntakeinot voivat pahimmillaan levittää tuholaisia tai vaikeuttaa myöhempää torjuntaa. Jos et ole varma tilanteesta, kannattaa pyytää arvio ennen toimenpiteitä.
Torjuntatapa ja tarvittavat valmistelut riippuvat aina tuholaisesta ja kohteesta. Saat meiltä selkeät ohjeet ennen työn aloittamista.
Luteet piiloutuvat tavallisesti lähelle nukkumapaikkaa. Mahdollisia merkkejä ovat elävät luteet, pienet tummat ulostejäljet, vaaleat nahanluontikuoret sekä munat tai munankuoret patjan saumoissa, sängyn rungossa ja rakenteiden raoissa.
Pelkät iho-oireet eivät varmista luteita, sillä ihmiset reagoivat puremiin eri tavoin ja samanlaisia oireita voivat aiheuttaa muutkin tekijät.
Älä siirrä huonekaluja tai tekstiilejä huoneesta toiseen. Ota löydöksestä tarkka kuva tai sulje näyte tiiviiseen astiaan ja pyydä tilanteesta arvio.
Luteiden löytyminen ei yleensä kerro kodin hygieniasta. Ne voivat kulkeutua sisätiloihin matkatavaroiden, tekstiilien ja huonekalujen mukana.
Paperitoukka on yleensä sokeritoukkaa suurempi, harmahtavan kirjava ja sillä on pitkät tuntosarvet sekä pitkät sukashännät. Sokeritoukka on tavallisesti pienempi, hopeanhohtoinen ja hakeutuu erityisesti kosteisiin tiloihin. Varma tunnistus kannattaa tehdä hyvästä kuvasta tai näytteestä.
Paperitoukat eivät yleensä pure ihmisiä eivätkä ne ole tunnettuja tautien levittäjiä. Ne ovat kuitenkin haitallisia sisätilojen tuholaisia ja runsas esiintymä voi olla vaikea hallita ilman suunnitelmallista torjuntaa.
Paperitoukat voivat käyttää ravinnokseen tärkkelystä ja selluloosapitoisia materiaaleja. Runsas tai pitkään jatkunut esiintymä voi aiheuttaa vaurioita esimerkiksi paperille, kirjoille, tapettiliisterille ja pakkauksille.
Toisin kuin sokeritoukka, paperitoukka pärjää myös kuivemmissa sisätiloissa. Se voi liikkua huoneesta toiseen rakenteiden raoissa ja piiloutua listojen, kalusteiden ja tavaroiden alle.
Yksittäisiä havaintoja voi seurata liima-ansoilla, ja huolellinen siivous sekä piilopaikkojen vähentäminen voivat auttaa. Jos havaintoja tulee säännöllisesti tai useissa huoneissa, esiintymän laajuus ja sopiva torjuntatapa kannattaa arvioida ammattilaisen kanssa.
Sokeritoukka viihtyy kosteissa tiloissa. Paperitoukka voi esiintyä myös kuivissa ja lämpimissä asuinhuoneissa, joten kosteusongelma ei ole sen esiintymisen edellytys.
Russakka on sisätiloissa lisääntyvä tuholainen. Sille ovat tyypillisiä kaksi tummaa, pitkittäistä juovaa heti pään takana. Russakat piiloutuvat mielellään lämpimiin ja suojaisiin paikkoihin ja liikkuvat tavallisesti iltaisin tai öisin.
Metsätorakka elää luonnossa ja voi eksyä sisälle esimerkiksi avoimesta ovesta tai ikkunasta. Se ei yleensä muodosta sisätiloihin lisääntyvää esiintymää. Metsätorakalla ei ole russakalle ominaisia kahta selkeää pitkittäisjuovaa pään takana.
Yksittäisestä hyönteisestä kannattaa ottaa tarkka kuva tai sulkea se tiiviiseen astiaan tunnistamista varten. Jos torakoita näkyy useita, niitä havaitaan toistuvasti tai joukossa on erikokoisia yksilöitä, tilanne kannattaa arvioida nopeasti.
Metsätorakan yksittäinen sisätilahavainto ei yleensä vaadi varsinaista torjuntaa. Oikea tunnistus auttaa välttämään tarpeettomat käsittelyt.
Kotihiiri on tavallisesti tasaisen harmaanruskea, ja vatsapuolen sekä selän välinen väriero on melko vähäinen. Se voi elää ja lisääntyä rakennuksissa ympäri vuoden.
Metsähiiri on usein kotihiirtä suurempi. Sen selkä on ruskea ja vatsapuoli selvästi vaalea, silmät ja korvat ovat suhteellisen suuret ja kaulan kohdalla voi näkyä kellertävä laikku tai vyö. Metsähiiri hakeutuu rakennuksiin usein syksyllä suojaan.
Laji voi antaa viitteitä siitä, mistä hiiret ovat tulleet ja mihin kulkureitteihin tai olosuhteisiin torjunnassa kannattaa kiinnittää huomiota. Pelkkä väritys ei aina riitä varmaan tunnistukseen, joten löydöksestä kannattaa ottaa tarkka kuva tai säilyttää näyte tiiviissä astiassa.
Sekä kotihiiri että metsähiiri voivat aiheuttaa sisätiloissa vahinkoja ja saastuttaa elintarvikkeita. Toistuvat havainnot kannattaa selvittää lajista riippumatta.
Jokainen tuholaistilanne on erilainen. Ota yhteyttä, niin arvioimme tilanteen ja kerromme sopivasta etenemistavasta.